HuippuliigaX2

24.04.2017 by Aapo

Viime postauksen jälkeen on tullut kisailtua Tanskassa, leireiltyä Virossa ja kahtena edellisenä sunnuntaina kotimainen kausi starttasi todenteolla kahdella Huippuliigan kisalla. Eipä tullut sellaista kauden alkua, mitä toivoin, mutta kausi on vasta alkutekijöissään.

 

Onnistuneen Viron leirin jälkeen toissa viikolla tuntui, ettei kroppa ihan kaikilta osin palautunut normaaliin tahtiin. Otin kevyesti ja toivoin hyvän vireen löytyvän taas sunnuntaiseen Huippuliigan avauskisaan Silja-rasteille. Kisa-aamuna hengitys tuntui hieman tukkoiselta, laitoin sen alkavien allergiaoireiden piikkiin ja uskoin, ettei vielä sen päivän kisaan ehtisi kovin pahasti vaikuttamaan. Kuitenkin jo alkuverryttelyssä huomasin, ettei tunnu ollenkaan hyvältä/normaalilta, mutta koitin olla rennosti ja lähteä tekemään sen, mihin päivän vire riittää. Heti startin jälkeen hengitys tuntui polttelevan rajusti ja maastossa tuntui siltä, etten meinaa pysyä pystyssä ollenkaan ja olin aivan rikki jo ennen ykköstä. Koitin taistella heikkoa oloa vastaan, mutta 6-7 välin suolla jo ennestään todella hiljainen vauhti tuntui tippuvan hölkkävauhtiin, joten lopetin siihen. 5min ajan yskin keuhkoja ulos, ennen kuin pystyin käppäilemään pois. Kisan gps-seuranta.


Seuraavana aamuna kurkku oli todella kipeä ja kunnon flunssahan sieltä tuli, joten ei ollutkaan allergiasta johtuva heikkous. Viime viikon alkupuoli meni Netflixiä kuluttaessa ja torstaina uskaltauduin kevyesti ulkoilemaan. Lauantaina juostiin Finnspring-viestissä AL-sarjassa. Otin rennosti ja olotila antoi jo uskoa siihen, että voisin jaksaa sunnuntain pitkän matkan kisan maaliin saakka.


Eiliseen kisaan lähdin sillä asenteella, että missään kohtaa ei saa tuntua kunnolla pahalta, jos mielin selvitä maaliin saakka. Heti alusta alkaen rento matkavauhti tuntuikin yllättävän hyvältä ja fiilis oli hyvä kun pystyin juoksemaan jollain tapaa kisavauhtia. Pitkällä ykkösvälillä oli hetkellinen heikko hetki suunnistuksen osalta, kun en muutamaan sataan metriin tiennyt sijaintiani ja ajauduin hieman suunnitellulta reitiltä. Sen jälkeen tein heti kakkoselle ja kolmoselle isot virheet ja kolmoselle korjatessa näinkin jo perään lähteneen Hämäläisen menossa kohti nelosta. Ikävin mahdollinen startti pitkään kisaan, mutta kertoo siitä, että keskittyminen ja ajatukset oli turhan paljon siinä miten fyysisesti jaksan ja suunnistukseen keskittyminen jäi vajaaksi. Samin matkaseurasta nautin rastille 8 saakka, kunnes 8-9 välillä otin eri reitin, joka jälkikäteen näyttääkin todella typerältä. Jäin sillä välillä Samille noin minuutin, enkä enää siihen junaan päässyt vaikka rastille 13 tullessa näinkin Samin noin 30sek edellä. Salmiakeilla tuntui suunnistus tosi tökkivältä ja melkein joka rastia ennen piti pysähdellä varmistelemaan. Sen jälkeen rupesi ylämäet tuntumaan aiempaa raskaammilta, ja keskittyminen meinasi herpaantua vähän väliä. Komppasikin hajosi loppupuolella, mutta yhtä suuntavirhettä lukuun ottamatta se ei pahemmin vaikuttanut. Loppulenkillä vielä Savolainen/Anttolainen –kaksikko tuli ohi, mutta ykköstavoite, eli maaliin pääsy onnistui. Kisan gps-seuranta.

Eroa kärkeen tuli jäätävän paljon, mutten jaksa olla pettynyt siihen lähtökohdat huomioon ottaen. Suunnistukseen en ole tyytyväinen, rastivälit 1-2, 2-3 ja 8-9 olisi pitänyt klaarata paremmin, muut pienemmät virheet olisin vielä hyväksynyt. Fyysisesti se rento matkavauhti tuntui ihan mukavalta yllättävän pitkälle. Mutta olihan tuo sellainen maasto, jossa olisi saanut latoa sydämensä kyllyydestä melkein koko ajan, joten kierrosten puuttuminen kropasta näkyy auttamatta tulostaululla aika isosti.

Kevään pääkisat on Virossa vajaan kolmen viikon päästä, eiköhän tästä ehdi siihen vielä ihan hyvään vireeseen, jos ei mitään takapakkia enää tule. Sitä ennen ohjelmassa tulevana viikonloppuna Tiomila ja viikko sen jälkeen Huippuliigan sprintti.


Seuraa

  Blogi